*

TimoPKylmala

Paholainenkin on hyvä kansalainen hyvässä yhteiskunnassa?

  • Paholainenkin on hyvä kansalainen hyvässä yhteiskunnassa?

Viimeaikaiset verosuunnittelua koskevat keskustelut ovat nostaneet esille kysymyksen päättäjien moraalista. Samalla kun kansan nyörejä kiristetään, niin ne, joilla on mahdollisuus ja varaa vapauttavat itsensä kaikista mahdollisista velvoitteista “yhteisessä” projektissa nimeltä Suomi. Samaan hengenvetoon korostetaan kuitenkin sitä, kuinka verojen maksaminen Suomeen on kunnia-asia ja yhteishenkeä vaaditaan enemmän kuin koskaan.

Tämä on varsin ymmärrettävää toimintaa ihmiseltä. Toisin sanoen, ongelma ei ole se, että meillä on itsekkäitä kansalaisia ja päättäjiä tai että heidän moraalinsa olisi jollain tapaa kyseenalainen, vaan ongelma on yksinkertaisesti järjestelmässä, jossa elämme ja jonka olemme yhteisesti (ainakin näin meille uskotellaan) hyväksyneet. Meillä on mätä systeemi: se mahdollistaa ja jopa palkitsee toimintaa, joka ei palvele kokonaisuutta.

Kysymys siitä, kuinka järjellinen projekti kokonaisuus nimeltä Suomi (tai Eurooppa) edes enää on, on oma lukunsa. Ovatko suuret yhteiset projektit enää edes hallittavissa tässä ajassa? Yksilöitymisen ja fragmentoitumisen vastavoimaksi voi herätellä globaalia konvergoitunutta tekno-ekonomista järjestelmää, jossa kaikki toimivat reaaliajassa samoissa ympäristöissä, mutta tässäkin on ongelmana se, miten on mahdollista synnyttää yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta miljardien anonyymien toimijoiden välillä? Yhteisöllisyys ja siten jonkinlainen yhteinen suunta ja päämäärä on välttämätön, jos haluamme elää ihmisiksi sovussa toistemme kanssa, emmekä pelkkinä eläiminä toistemme kurkussa.

Ongelma ei taaskaan ole siinä, että ihmiset ovat itsekkäitä tai moraalittomia, vaan heidän toiminta- ja elinympäristönsä ei motivoi yhteisöllisyyteen.

Immanuel Kant tiivisti yhteiskunnallisen järjestelmäproblematiikan erinomaisesti todetessaan, että 'paholaistenkin rotu' voi rakentaa toimivan yhteiskunnan, jos ne ovat tarpeeksi älykkäitä. Moraalilla ei ole mitään tekemistä hyvän yhteskuntajärjestelmän rakentamisessa. Sitä ei voi ottaa lähtökohdaksi, koska, kuten sanottu, ihminen on loppupelissä itsekäs eläin ja myös toimii itsekkäästi silloin kun järjestelmä sen sallii tai palkitsee siitä. Voimme vaatia kaikkia olemaan hyviä ihmisiä, mutta se ei ole realistista. Oikeastaan itsekkyys on hyvästä (se synnyttää uusia näkökulmia ja lähestymistapoja), mutta vain siinä tapauksessa, että sille löytyy yhtä suuri vastavoima yhteisöllisyydessä ja sen velvoitteissa, joita ei voi yksinkertaisesti ohittaa joko tyhjällä retoriikalla tai vetoammalla harmaisiin alueisiin oman edun edistämiseksi.

Ongelma tiivistyy siihen ikiaikaiseen ja ehkä mahdottomaan kysymykseen, miten yhteisöllisyys tehdään velvoittavaksi, tai miten sen hyöty saadaan kattamaan kaikkien yksilöiden tarpeet siten, ettei yksilöllinen etu nouse vallitsevaksi voimaksi? Totaaliseen tasapäistämiseen (vrt. kommunismi ym. utopiat) tähtäävät maailmat eivät ole toimivia taas siksi, etteivät ne huomio tarpeeksi ihmistä yksilönä (itsekkäänä  ja arvaamattomana sellaisena).

Äkkiseltään voi todeta, että velvoittavuutta rakenteen tasolla voisi korostaa lisäämällä julkisuutta ja avoimuttaa kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa; ei lööppitasolla, vaan siinä miten kokonaisuutta hoidetaan: kuka, mitä, missä, millä tavoin ja millä eväin. Päättäjien tulisi olla päteviä asiassaan. Jos on korkeassa asemassa, ihmisen tulee myös elää ja toimia sen vaatimissa puitteissa.  Avoimuus on epäonnistunut jos tarvitsemme tutkivia journalisteja nuuskimaan Panama-raportteja yms. Toisaalta nykyteknologia avaa koko ajan uusia tapoja piilottaa, mutta myös paljastaa väärinkäytöksiä.

Ongelmaksi siis nousee itse järjestelmä ja/tai miten se on toimeenpantu. Suomi ja miten se on suunniteltu ja toimeenpantu on ongelma. Vielä yleisemmin ajateltuna edustuksellisessa demokratiassa on ongelma. Tässä kohdin me kansalaiset saamme syyttää ihan itseämme. Järjestelmää ei kyseenalaisteta millään tavoin (muuten kuin purnaamalla päättäjien moraalittomuutta tai jotain muuta epäolennaista). Ainoa asia mitä ihmisiltä odotetaan on se, että äänestämme -- aivan kuin se korjaisi itse järjestelmän. Silti jokainen on tietoinen siitä, kuinka samat ongelmat ja retoriikka jatkuvat hallituksesta toiseen, oli pohja millainen tahansa. Onko tällaista valtiota ja sen toimintaa mahdollista edes järjellisesi hoitaa nykyaikana nykyisenlaisen (vanhan) poliittisen järestelmän puitteissa?

Nyt kun kaikki muut vaihtoehdot kommunismista ja totalitaaristista valtioista lähtien on todettu joko praktisina mahdottomuuksina tai muuten inhimillisesti ongelmallisina, niin ollaan saavuttu siihen kuuluisaan “historian loppuun”, kuten F. Fukuyama asian ilmaisi. Mutta jos nykyinen järjestelmä on parasta, mihin ihminen kaikessa viisaudessaan pystyy, niin eikö homman voisi lopettaa saman tien ja ruveta anarkistiksi?

En tiedä. Henkilökohtaisesti olen siinä pisteessä, missä vallitseva poliittinen todellisuus ei enää kohtaa tekno-ekonomistista todellisuutta ja tulevaisuutta, jota jälkimmäisen kautta tavoitellaan. Maailma on muuttunut pohjamutia myöden elinaikanani, paitsi tietysti politiikka. Se ei muutu, se junnaa samoissa ongelmissa ja koko ajan vain syvemmällä.

Siinä missä ihmiseltä voi odottaa itsekkyyttä silloin kun yhteiskunta sen sallii, niin häneltä voi myös odottaa kiivasta vastarintaa epätoivoisissa olosuhteissa. Tilanne ei ole vielä epätoivoinen, mutta näillä eväin epätoivonkin aika vielä koittaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

"Moraalilla ei ole mitään tekemistä hyvän yhteskuntajärjestelmän rakentamisessa. Sitä ei voi ottaa lähtökohdaksi, koska, kuten sanottu, ihminen on loppupelissä itsekäs eläin ja myös toimii itsekkäästi silloin kun järjestelmä sen sallii tai palkitsee siitä."

Olen eri mieltä. Ihminen ei ole mitenkään olemuksellisesti itsekäs, vaikka kaikki toki ajattelevat myös omaa hyvinvointiaan. Maailman erilaisten kulttuurien määrä todistaa ihmisen sosiaalisen käyttäytymisen vaihtelun olevan varsin suurta.

Yhteiskunnan rakenteen ja yksilöiden moraalin vastakkainasettelu on varsin ongelmallista. Yhteiskunta koostuu yksilöiden toiminnasta, jossa on aina mukana moraalinen ulottuvuus.

On ratkaisematon "muna-kana"-kysymys, kumpi tulee ensin: Luovatko hyvät ihmiset hyvän yhteiskunnan, vai johtaako hyvä yhteiskunta ihmisten keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen? Todellisuudessa tilanne on aina molemminpäin. En tiedä mitä Kant tarkoitti, mutta mielestäni paholaisten muodostama hyvä yhteiskunta on käsitteellinen mahdottomuus.

Käyttäjän TimoPKylml kuva
Timo P. Kylmälä

Totta, moraalinen ulottuvuus on aina jossain muodossa mukana kun ihmisistä on kyse. Ja olen samaa mieltä myös siitä, että kulttuurien erot tulisi huomioida jos ja kun asiaa syvemmin ajattelee.

Tarkoitukseni oli lähinnä vain todeta, että viimeaikainen poliittinen ja yhteiskunnallinen toiminta (vrt. esim. verosuunnittelu) on hyvä todiste siitä, ettei ihmisten moraaliin voi luottaa. Nykyisellään laki (ja yleinen mielipidekin osaksi) hyväksyy toimimisen harmaalla alueella ilman kunnon seuraamuksia. Realisti minussa ajattelee, että jos tässä halutaan rakentaa jotain yhteistä, niin silloin on helpompi vaihtaa järjestelmää tai korjata sitä radikaalisti, kuin yrittää tehdä ihmisistä moraalisesti 'parempia'. Viimeinen vaihtoehto ei ole oikeastaan edes vaihtoehto.

Kantin 'paholaiset' ovat käsittääkseni ihan tavallisia ihmisiä, joilla on vain taipumus jäävätä itsensä yhteisistä säännöistä aina kun paljastumisriski on pieni ja toiminnasta on huomattavaa etua heille itselleen. Mielestäni tämä on aika luontaista ihmiselle, etenkin silloin, kun toiminnalla ei ole välitöntä vaikutusta kanssaihmisiin. Jos järjestelmä olisi avoimempi ja julkisempi, kyseisenlaista itsekästä toimintaa ei (teoriassa) tapahtuisi niin paljon. Tästä huolimatta ihmiset olisivat kyllä vieläkin niitä samoja 'paholaisia':)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

"Realisti minussa ajattelee, että jos tässä halutaan rakentaa jotain yhteistä, niin silloin on helpompi vaihtaa järjestelmää tai korjata sitä radikaalisti, kuin yrittää tehdä ihmisistä moraalisesti 'parempia'. Viimeinen vaihtoehto ei ole oikeastaan edes vaihtoehto."

Voihan sitä ajatella niinkin päin, että muita en pysty muuttamaan, mutta omaan toimintaan pystyn vaikuttamaan. Kun toimin omien valintojen mukaan arkielämässä, vaikutan omalla toiminnalla myös muihin ja yhteiskuntaan laajemminkin. Lisäksi voi mennä mukaan kansalaistoimintaan tai politiikkaan. Vaikutusmahdollisuudet ovat siis varsin suuret jokaisella.

Jos sitten haluaa ihan ikioman yhteiskunnan rakentaa, niin sen voi tehdä vaikka hiekkalaatikolla tai lego-palikoista. Tulee vähemmän vahinkoa.

P.S. Sori, meni väärään paikkaan. Piti mennä vastauksesi alle.

Toimituksen poiminnat